Barra jai jo taakse. Kylla kannatti vierailla siella! Saari on karunkaunis. Saat suosivat ihan mielettomalla tavalla. Kun saavuin perjantai-iltana saarelle, satoi, ja oli satanat koko paivan. Siita eteenpain oli pilvipoutaa ja aurinkokin ehti tehda tuhojaan iholleni, ainakin korvalehdet karahtivat ja leuan sivusta kohta, joka oli jaanyt ilman aurinkorasvaa. Onneksi ei mitaan sen pahempaa. Ja kun lahdin tanaan oli taas ihan pilvinen saa.
Olen viimeiset paivat viettanyt kavellen. Ensimmaisena paivana Barralla menin paikalliseen infoon ja kyselin kavelyreitesta. Opas tytto, joka oli muuten aika pihalla asioista sanoi, etta kannattaa kavella Vatersayhin, sinne on noin 3 mailia. No minahan kavelin. Mietin kylla matkalla, etta jopas on pitkat 3 mailia. Takaisin palattuani selvisi, etta sinne Vatersayn vaaleille hiekkarannoille olikin 6 mailia yhteen suuntaan. Kavelin viela takas, joten tuli siina tallottua sellaiset 19 kilsaa. Ei ihme etta illalla vasytti. Seuraavana paivana otin sitten hiukan rauhallisemmin ja tallasin maastoa vain 7 km, kavin Kisimuilin linnassa ja kahvittelin Deck-kahvilasta Castlebay-lahden maisemia ihaillen.
Eilen sitten olin jo luopunut toivosta sen melonnan suhteen. Retkelle ei nimittain ollut muita ilmoittautuneita kuin mina. Minimi oli 3 henkea. Paatin siis tehda lenkin Vatersayn etelarannalla. Sita ennen kuitenkin kavelin Brevigin kylaan, siella piti olla pieni paikallisten tavaroiden puoti. No olihan se, mutta kiinni. Kavelin sitten takas. Kavelin yhteensa 15 kilsaa eilen ja kun tulin noin 16.30 hostellille Chris (hostellin ja melontafirman omistaja) tuli, etta me lahdetaan melomaan klo 17. Ensimmainen ajatus oli, etta voi ei. Olen kavellyt koko paivan! Mutta kylla se siita kummasti lahti. Oli aivan mahtavaa! En alynnyt/uskaltanut ottaa kameraa mukaan, mutta latailen kohta tuohon kuvia paikoista jossa kavelin ja jonne myos meloimme. Naimme hylkeita matkalla. Melomassa oli myos nuori poika Callum isansa kanssa ja heilla oli kamera. Lupasivat pistaa kuvia kun paasevat kotiinsa. Niita odotellessa.
Barran hostelli oli aivan ihana. Kuten jo mainitsin se oli pieni. Ensimmaisen illan veroista jengia ei enaa hostellille tullut, mutta kivoja ihmisia silti. Jotenkin pidin siita hiljaisuudesta ja rauhasta mika siella vallitsi, koko saarella siis. Nyt jo harkitsen, etta ois mahtavaa joko reissata kaikki ulko-Hebridit paasta paahan. Esim pyoraillen vois olla aika mahtavaa! Mutta bussilla ja jalan vois olla ihan jees. Se siita ei enaa skotlantia...
Tanaa kun saavuin Obaniin, niin tuntui, kuin olisin tullut suureekiin kaupunkiin. Kauhee ihmisvilina! Miten ikina totun Lontoon hulinaan!
Olen viimeiset paivat viettanyt kavellen. Ensimmaisena paivana Barralla menin paikalliseen infoon ja kyselin kavelyreitesta. Opas tytto, joka oli muuten aika pihalla asioista sanoi, etta kannattaa kavella Vatersayhin, sinne on noin 3 mailia. No minahan kavelin. Mietin kylla matkalla, etta jopas on pitkat 3 mailia. Takaisin palattuani selvisi, etta sinne Vatersayn vaaleille hiekkarannoille olikin 6 mailia yhteen suuntaan. Kavelin viela takas, joten tuli siina tallottua sellaiset 19 kilsaa. Ei ihme etta illalla vasytti. Seuraavana paivana otin sitten hiukan rauhallisemmin ja tallasin maastoa vain 7 km, kavin Kisimuilin linnassa ja kahvittelin Deck-kahvilasta Castlebay-lahden maisemia ihaillen.
Eilen sitten olin jo luopunut toivosta sen melonnan suhteen. Retkelle ei nimittain ollut muita ilmoittautuneita kuin mina. Minimi oli 3 henkea. Paatin siis tehda lenkin Vatersayn etelarannalla. Sita ennen kuitenkin kavelin Brevigin kylaan, siella piti olla pieni paikallisten tavaroiden puoti. No olihan se, mutta kiinni. Kavelin sitten takas. Kavelin yhteensa 15 kilsaa eilen ja kun tulin noin 16.30 hostellille Chris (hostellin ja melontafirman omistaja) tuli, etta me lahdetaan melomaan klo 17. Ensimmainen ajatus oli, etta voi ei. Olen kavellyt koko paivan! Mutta kylla se siita kummasti lahti. Oli aivan mahtavaa! En alynnyt/uskaltanut ottaa kameraa mukaan, mutta latailen kohta tuohon kuvia paikoista jossa kavelin ja jonne myos meloimme. Naimme hylkeita matkalla. Melomassa oli myos nuori poika Callum isansa kanssa ja heilla oli kamera. Lupasivat pistaa kuvia kun paasevat kotiinsa. Niita odotellessa.
Barran hostelli oli aivan ihana. Kuten jo mainitsin se oli pieni. Ensimmaisen illan veroista jengia ei enaa hostellille tullut, mutta kivoja ihmisia silti. Jotenkin pidin siita hiljaisuudesta ja rauhasta mika siella vallitsi, koko saarella siis. Nyt jo harkitsen, etta ois mahtavaa joko reissata kaikki ulko-Hebridit paasta paahan. Esim pyoraillen vois olla aika mahtavaa! Mutta bussilla ja jalan vois olla ihan jees. Se siita ei enaa skotlantia...
Tanaa kun saavuin Obaniin, niin tuntui, kuin olisin tullut suureekiin kaupunkiin. Kauhee ihmisvilina! Miten ikina totun Lontoon hulinaan!
No comments:
Post a Comment